Avain sydämeeni

Tämän kortin olen tehnyt jo pari kuukautta sitten ja silloin olin ensimmäistä kertaa täysin tyytyväinen omaan korttiini. Reunan pitsikuvio on kakkupaperia, rusetit paperinarua ja avaimen alla oleva teksti on lehdestä leikattu.

Nyt hetkeksi pois askarteluasioista. Osaako kukaan auttaa minua pienessä teknisessä ongelmassa? Jostain syystä blogini kuvat näkyvät ainakin minulle rakeisina. Koneella kuvat ovat teräväpiirteisiä, mutta kun lisään ne blogiin, kuvat ovat olleet epätarkkoja. Varsinkin juuri tekstit (tässäkin kuvassa) ovat rakeisia eikä niistä saa oikein selvää(vaikkei nyt tässä kortissa ole tarkoituskaan, mutta silti). Näkyykö kuvat muille oikein vai onko vikana koneen säädöt? Onko muilla ollut samaa ongelmaa ja jos on, miten sen korjasitte? En oikein hallitse koneita hyvin, joten kaikki apu olisi nyt tarpeen.

P*skarteluhaaste #217

Sanon nyt heti alkuun: Jos joku tuttu tätä nyt lukee ja on edes pieni todennäköisyys, että saatan keksiä antaa sinulle ystävänpäiväkortin, kannattaa jättää tämä kortti katsomatta ettei mahdollisesti sinulle tarkoitettu yllätys paljastu.

P*skarteluhaasteessa oli tällä kertaa aiheena bingo:

 

Valinnanvaikeus iski riviä valitessa, mutta kun selailin tarvikkeitani, päädyin lopulta riviin keltainen-valkoinen-sininen:

Lisäsin päivänkakkaran kuvaan tekemällä keijun ylä- ja alapuolelle reiän, pujottelin varren niistä läpi ja kiinnitin kukkaosan kuvaan kohotarroilla, jotta näyttäisi siltä, että keiju on kukan alla. Teksti vähän suttaantui, koska taustassa on valmiiksi kimalletta, jonka päällä ei ilmeisesti pysy leimasinmuste. Mutta tiedänpä tämän sitten seuraavaa kertaa varten.

P*skarteluhaaste #216

Tällä viikolla P*skiksessa oli aiheena värittämätön leimakuva. Tää oliki mulle hyvä haaste, koska oon just ostanu ison kasan leimasimia alennusmyynneistä, mutta en vielä oo oppinu niitä värittämään(väritki on ostamatta vielä).

Tämän teko vaati paljon aikaa ja tuskailua. Ensin piti opetella paperin vanhentaminen. Ekat kokeilut oli aika järkyttäviä, mutta sitten löysin sattumalta kirjastosta kirjan (Maijun korttitekniikat), jossa neuvottiin myös vanhentamistekniikka. Ohjeen avulla onnistuin heti ja nyt olen oikein tyytyväinen itse leimakuvaan. Sitte jostain syystä tökki myös sommittelu. Mietin ja värkkäsin tätä sopivaksi pari päivää ja lopputulos on... no ihan hyvä mielestäni, mutta ei sellanen mihin pyrin. Katselen kateellisena muiden bloggaajien kortteja ja en ymmärrä miten ne saadaan näyttämään runsailta ilman että kortit näyttävät täyteen ahdetuilta. Mutta enköhä mäki vielä opi kunha harjottelen tarpeeksi.

Vampyyrikortti

Kaveri mainitsi joululoman aikana kääntyneen unirytmin ja siitä lähti sitte ajatus vampyyreihin. Kun vielä muistin mun lehtileikelaatikosta tuon vampyyrikuvan, en malttanu olla tekemättä aiheesta korttia:

Vähän tuo kortin tausta on mitä on, koska just se mainoksen päällä ollut kuva oli parhaiten onnistunu(muut oli aika surkeita kiitos valon puutteen), joten toivotaan ettei se ketää haittaa.

P*skarteluhaaste #215

 P*askarteluhaasteessa on tällä kertaa aiheena luonnos.

 Tässä on minun versioni yllä olevan luonnoksen pohjalta:

P*skarteluhaaste #214

P*skishaasteessa oli tällä kertaa aiheena värit: Keltainen, harmaa ja turkoosi. Tämä olikin vähän vaikeampi, mutta toisaalta olin innoissani sillä tuo väriyhdistelmä on mielestäni kaunis. Tässä siis minun versioni:

Minä ja käsityöt

Olen ollut poissa kotoa muutaman päivän, joten en ole voinut tehdä uusia kortteja. Löysin kuitenkin vanhempien luota työn, jonka ansiosta innostuin käsitöistä, joten tuli mieleen tehdä aiheesta postaus.

Aikasemmat mielikuvat käsitöistä ovat koulun käsityötunneilta, jolloin käsityöt tuntuivat pakkopullalta. En osannut neuloa, ommella tai virkata ja piirtämiseenkään ei riittänyt taidot kuvaamataidontunneilla. Lisäksi olen todella hidas, joten sain harvoin töitä valmiiksi ajoissa. Kun koulu loppui eikä näitä aineita tarvinnut enää harrastaa, en jäänyt kaipaamaan mitään. Muutama vuosi menikin ilman mitään käsitöitä.

2,5 vuotta sitten minulle iski yhtäkkiä kova halu kokeilla ristipistoa. Minulla ei ole hajuakaan mistä innostus iski, mutta päätin kokeilla. Kun vielä löysin majakka-aiheisen työn, hankin sen ja aloin kokeilemaan. Huomasin osaavani ja sen tekeminen oli hauskaa ajanvietettä. Sitä tehdessä myös rentouduin vaikka siihen aikaan olikin paljon huolia. Uppouduin pitkiksi ajoiksi tekemään työtä ja unohdin murheet. Työ edistyi hitaasti ja välillä oli kausia jolloin ei huvittanut tehdä sitä, mutta vihdoin sain työn valmiiksi.

(Kuvat ovat vähän epäselviä. Huoneessa oli huono valaistus ja salamalla otettuun kuvaan tuli heijastus, mutta eiköhän näistä saa tarpeeksi selkeän kuvan ensimmäisestä käsityöstäni)

Ristipistotyön jälkeen aloin etsimään käsityötapaa, josta voisin innostua enemmänkin. Kokeilin monia asioita(koruja, kanavatöitä, ompelua, kuvakollaaseja, maalausta, virkkausta, askartelua, huovutusta,...) ja huomasin etteivät käsitöihin todellakaan kuulu vain neulomiset ja ompelut. Nyt ei ollut myöskään aikarajoja kuten koulussa, joten tajusin saavani tehdä mitä haluan, milloin haluan ja vaikka montaa asiaa kerralla eikä kukaan arvostele. Saan tehdä sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Kokeilin korttien tekoa aikaisemminkin, mutta asenne ei ollut kohdallaan. Ajattelin etten osaa. Nyt syksyllä päätin opetella, koska huomasin kuinka kauniita niistä voi tehdä jos osaa. Lisäksi ne ovat suhteellisen nopeita tehdä, joten näen nopeasti kätteni jäljen ja valmiit työt lisäävät innostusta. Olen hyvin laiska uuden opettelussa, mutta kortit ovat innostaneet sen verran että nyt teen jo paljon hienompia kortteja kuin alussa ja haluan edelleen oppia uusia tekniikoita ja oppia paremmaksi niissä jotka jo osaan.

Vaikka tällä hetkellä tuntuu että kortit ovat suurin kiinnostuksen kohteeni, haluan myös kokeilla muita käsitöitä ja jopa "traumat" neulomista, ompelua ja virkkausta kohtaan ovat kadonneet. Haluan oppia uutta, rentoutua käsitöitä tehdessä ja nauttia kätteni jäljestä.

Itte tehty -blogin blogikarkki

Itte tehty -blogin blogikarkin arvontaan pääset osallistumaan tästä linkistä.

Farkkutyyny

Tämän tyynyn olen tehnyt viime vuoden puolella käytetyistä farkuista. Aloitin sen jo kesällä, mutta innostus lopahti muutamaksi kuukaudeksi, koska minua harmitti huonosti leikatut palat. Syksyllä kuitenkin tein työn loppuun erään ihmisen avustuksella ja tässä on lopputulos:

Tämä oli siis ensimmäinen tyyny, jonka olen tehnyt ja ompelukonettakin olin käyttänyt viimeksi vuosia sitten, joten olen suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen. Tuli siitä paljon parempi kuin aluksi ajattelin ja ainakin tämän tekeminen oli opettavainen kokemus jos ei muuta. Jos vielä joskus ompelen jotain, muistan ainakin ensin suunnitella huolella ja vasta sen jälkeen tartun saksiin. Ja saumavaran voisin ehkä muistaa ottaa huomioon.